sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kuntolaitteet



Olkkarin nurkassa seisoo nyt kohta parisen kuukautta vanha stepperi ja makkariin kasattiin viime viikolla soutulaite. Nyt kun kuntovälineet ovat suorastaan nenän alla, on ehdottomasti niitä myös alettava hyödyntään. Ja kyllä olenkin jo steppaillut aika matkan, vaikka keuhkoputken tulehdus tässä välissä saikin heti kättelyssä aikaan reilun parin viikon tauon myös tuolta vehkeeltä.


Soutulaite on tehokas ja sen avulla saan ehkä myös iänikuisen lapaluiden välisen jumituksenkin katoamaan. Ehkä.. sillä juuri nyt jumitus on niin kova ja kipu ilkeä, ettei paljon tee mieli soudellakaan.

torstai 9. syyskuuta 2010

Kesä meni motivaation puutteessa



Yritystä ja halua on kovasti, mutta missä motivaatio?


Pitäisi lopettaa tupakan poltto,


pitäisi lisätä liikuntaa,


pitäisi pudottaa painoa,


pitäisi ajatella terveyttään!


PITÄISI niin paljon, että pelkkä ajatus kaikesta saa lannistumaan.



Nyt on kuitenkin aika herätä ja ottaa toisenlainen asenne:


SAAN olla polttamatta itselleni keuhkosyöpää.


SAAN liikkua enemmän, ettei selkäni poksahda  huonon kunnon vuoksi.


SAAN pudottaa painoa, etten sairastu verenpainetautiin, aikuisiän diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin...!


SAAN tehdä mitä itse haluan, eikä minun tarvitse luopua mistään minulle TODELLA tärkeästä!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Sauhuttelu seis


Ei ole todellakaan helppoa yrittää pudottaa painoa ja samaan aikaan lopettaa tupakan poltto.  Koko kevättalven olen yrittänyt saada tsemppiä molempiin ja voisi sanoa, että jotakuinkin kehnolla tuloksella. Paino ei ole lähtenyt laskuun kuin hetkeksi ja satunnaisesti, tullen taas takaisin repsahdusten saattelemana. Nyt kuitenkin alkoi myös sinnikäs yritys päästä tupakasta eroon ja se taas tietää sitä, että paino tulee senkin vuoksi nousemaan entistäkin herkemmin, joten pitäisi vieläkin enemmän kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Nähtäväksi jää, meneekö hermot kahden kovan urakan kanssa painiessa, vai keksinkö keinot jaksaa viedä kahta asiaa rinnakkain kohti suotuisia tuloksia!


Tupakoinnin lopetin 2.6 tiistaina. Aamulla poltin vielä 2 tupakkaa jonka jälkeen olen käyttänyt Nicorettea apuna vieroitusoireisiin. Minulla on tunnetusti tupakkaan suurempi tunneside, kuin nikotiinikoukku, eli joudun kovasti ponnistelemaan päästäkseni TAVASTA eroon. Voisi kai luonnehtia, että olen jättämässä eräänlaisen "henkisen tukipilarini" ja sen vuoksi erityisesti tulee tilalle helposti syöminen. Sitä taas pitäisi välttää jo ennestäänkin, joten helppoa ei tule olemaan. Ensimmäisen viikon aikana olen syönyt selkeästi useammin ja kaikkea sellaista naposteltavaa, mitä ei missään tapauksessa pitäisi suuhunsa laittaa, jos meinaa, ettei paino nouse räjähdysmäisesti kilokaupalla jo ensimmäisten viikkojen aikana.



Kooste hyvistä lopettamisen motivaatiovinkeistä:


Tumppaa jo: Elimistö toipuu, kun lopetat


"Muutaman viikon kuluttua: Haju- ja makuaisti palautuvat. Keuhkojen värekarvat alkavat kasvaa takaisin. Suorituskykysi kohentuu. Verenkierto paranee, ja keuhkoputkien ahtautuminen pysähtyy.


Muutaman kuukauden kuluttua: Keuhkojen, suun ja ruokatorven krooninen tulehdus hellittää.


Viiden vuoden kuluttua: Sydänsairauksien riski putoaa tupakoimattoman tasolle.


Kymmenen vuoden kuluttua: Keuhkosyövän riski putoaa lähes samalle tasolle kuin täysin tupakoimattomalla henkilöllä.


 


Apua tupakoinnin lopettamiseen


Pohdi, miksi poltat. Tiedosta tilanteet, joissa vaara repsahtaa.


Mieti etukäteen, voitko välttää näitä tilanteita tai keksiä jotain korvaavaa toimintaa tupakoinnin tilalle. Tärkeintä on, että haluat itse lopettaa.


Vieroitusoireita voi helpottaa. Nikotiinia sisältäviä laastareita, purukumeja ja muita valmisteita saa apteekeista ja päivittäistavarakaupoista ilman reseptiä."


 


Ajattele ympäristöäsi:


"Tupakka köyhdyttää maata nopeammin kuin kahvi, tee tai puuvilla. Lisäksi sen kuivattamiseen kaadetaan hehtaareittain polttopuuta. Jos haluaa säästää luontoa, luomurööki on ainakin pienempi paha.


 

Metsä palaa


Tupakka ei ainoastaan pilaa terveyttä vaan tuhoaa myös metsää. Se imee ravinteita maaperästä voimakkaammin kuin mikään ravinto- tai hyötykasvi. Kun tuuli ja sateet kuluttavat sadonkorjuun jälkeen paljasta peltomaata, sen ravinteet häviävät nopeasti. Vesivarannot vähenevät, lähteet ja kaivot kuivuvat. Eroosio kiihtyy ja pellot muuttuvat autiomaaksi. Maa on jätettävä kesannolle vuosikymmeniksi.


Uuden peltotilan raivaamista suurempaa tuhoa metsille aiheuttavat polttopuuhakkuut. Tupakanlehtien kuivatuksessa poltetaan puuta, koska menetelmä on edullinen ja antaa maukkaan aromin."


 


Tupakka vie nautintoja aivoilta


 


"Tupakka ei vain tuo, se myös vie nautintoja aivoilta. Varsinkin suuria savukemääriä polttavat tuntevat tupakantuskan ja vieroitusoireet. Ne ovat aivojen viestejä nikotiininpuutteesta. Tupakkalakon jälkeen useimmat saavat lieviä myrkytysoireita uudelleen aloittamisesta, jos lakko kestää useampia päiviä. Tosin ne kirjautuvat mieleen tupakkalakon haittoina eivätkä nikotiinimyrkytyksen oireina, joita ovat mm. pahoinvointi, keskittymiskyvyn muutokset ja sydämen tykytykset. Lyhyenkin lakon loputtua on hyvä huomata ja ehkä kirjatakin omat tuntemukset ensimmäisten savukkeiden jälkeen. Samanlaisia lieviä myrkytysoireita esiintyy, kun tupakoidaan normaalia enemmän esimerkiksi ravintolaillan aikana.


Makuaistimukset ovat meille nautinnon lähde. Tupakoijien maku- ja hajuaisti ovat heikentyneet. Tuoksut ja herkut eivät tuota samaa nautintoa kuin tupakoimattomalle. Tämä johtuu siitä, että tupakansavu lamauttaa nenän katossa olevat hajuaistimukseen tarvittavat solut, joten tupakoijan kyky erottaa hajuja on huonontunut. Koska makuaistimus syntyy itse asiassa hajuaistin kautta, heikkenee myös makujen erotuskyky. Hajuaistimus palaa varsin nopeasti lopettamisen jälkeen. Jos olet aiemmin ollut tupakoimatta useita päiviä, muistat ehkä, miten ruoka maistuu paremmalta kuin tupakoivana. Vastaavasti tupakanmaku on kitkerämpi.


Nikotiini vaikuttaa myös monien muiden aivojen välittäjäaineiden toimintaan. Tupakoijilla tavataan useammin masentuneisuutta ja paniikkihäiriöitä kuin tupakoimattomilla. Syyt ovat monimutkaiset. Yhtenä tekijänä voi olla nikotiinin vaikutus aivojen serotoniini-nimiseen välittäjäaineeseen, jonka pienentynyt pitoisuus voi johtaa masennukseen. Tupakointi estää aivoissa tunteiden säätelylle tärkeän monoamiinioksidaasientsyymin (MAO) toimintaa. Ilmeisesti perimämme vaikuttaa alttiuteemme tupakan eri vaikutuksille, sillä vaikka keskushermoston MAO-pitoisuus vähenee kaikilla tupakoijilla, kaikki eivät suinkaan saa masennusoireita. Yksilön luonne ja temperamentti vaikuttavat myös asiaan. Tupakoinnille ovat tutkimusten mukaan alttiimpia negatiivisia tuntemuksia eniten kokevat nuoret. Lääkitäänkö tupakoimalla itsetunnon koloja?"


 



Osa "Miksi poltan" -testin tulosta:


Tupakka on tukeni ja turvani


Tupakka on paras ystäväsi, se rauhoittaa kiireen keskellä ja auttaa stressitilanteissa. Siksi tupakoinnin lopettaminen saattaakin tuntua sinusta todella vaikealta.


Stressin vähentämiseksi on kuitenkin monia muitakin tapoja, kuten rentoutuminen ja erilaiset harrastukset, joilla keräät voimia jaksamiseen. Rentoutumisella on ihmeellisen hyvä kyky parantaa keskittymistä ja haasteiden vastaanottamista.


Olen koukussa


Olet psyykkisen riippuvuuden lisäksi myös fyysisesti riippuvainen tupakasta. Pystyt helposti olemaan polttamatta tilanteissa, joissa ei saa polttaa tai kun olet sairas, vaikka tupakkaa kuluukin aika tavalla.


Lopettamisen tueksi kannattaa harkita nikotiinikorvaustuotteita, ihan siltä varalta jos tupakanhimo iskee.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Kaalikeittoa nälkää pitämään


Tänään valmistin suuren kattilallisen kaalikeittoa. Siitä riittää viikonloppuun saakka syötävää. Ahneus iski ja otin toisenkin lautasellisen, vaikka vatsa olikin jo täysi. Se vaan on niin hyvää juuri valmistuttuaan. Tämä ei ole niitä kuuluisia diettikeittoja, mutta taatusti kevyempää kuin pihvit ja ranskalaiset.


KAALIKEITTO

(esimerkki määrät n. 4l kattilaan)


1/2 isoa kaalia

400g jauhelihaa

1 iso sipuli

4-5 isoa porkkanaa

1 pss hernemaissipaprikaa tai

keittojuureksia

2 lihaliemikuutiota

siirappia maun mukaan

ripaus meiramia

ripaus oreganoa

suolaa


Pilko kaali ja porkkanat kattilaan. Lisää vettä niin paljon, että aineet peittyvät. Laita kiehumaan. Ruskista sillä aikaa pannulla sipuli ja jauheliha. Mausta suolalla, mustapippurilla ja jauhelihamausteella makusi mukaan. Kun kaalit ja porkkanat alkavat pehmetä, lisää liemikuutiot. Anna kiehua kunnes aineet pehmiävät lähes kypsiksi. Lisää sekaan jauhelihaseos ja pakastepussin sisältö ja jatka hetken aikaa keittämistä. Sekoita lopuksi joukkoon haluamasi määrä siirappia, sekä ripaus meiramia ja/tai oreganoa maun mukaan. Anna hautua vielä hetki kannen alla. Kaalikeiton maku vain paranee, mitä kauemmin se saa valmistua.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Lenkillä



Vihdoin keväinen päivä ja heti teki mieli myös lenkille. Talven kylmät pakkassäät ja pimeys saavat minut kotinurkkiin nyhjäämään, eikä liikuntaa tule juurikaan harrastettua kuin kauppareissun verran silloin tällöin. Kevätaurinko kun alkaa lämmittää, herää nämäkin luut taas talviunesta ja meno alkaa maistua ihan toisella tavalla. Pelkkä työmatka yhteen suuntaan on noin 35 minuuttia ja ainakin se tulisi jopa päivä kävellä edes yhteen suuntaan. Viikonloppuina voi tehdä sitten pidempiä lenkkejä muihin maastoihin.



Ostin myös ison kasan hedelmiä ja niitä pitäisi alkaa popsimaan aina iltaisin kaiken raskaamman syötävän tilalla. Tänään piti ottaa evääksikin mandariini tai pari, mutta niinpä vaan unohtuivat pöydälle kulhoon. Mitenkähän saisi taas "rutiinit" muutettua ja tehtyä terveistä elämäntavoista itsestään selviä ja helposti toteutettavia?! On se ennenkin onnistunut, mutta aina se aluksi vie aikaa, kun on ehtinyt tottumaan "hälläväliä" meininkiin tässä välivuosina.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Pääsiäispuputusta



Kyllä olikin oikea kärsimysviikko, jonka saldo on ikävä kyllä +-0. Luovuttamaan en kuitenkaan lähde, sillä aion tosiaankin kesään mennessä pudottaa ainakin sen 5%, ellen jopa kymmenenkin painostani pois.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Tökkii


Alku aina hankalaa!



Ei meinaa millään saada iltoja kulumaan ilman, että tulee naposteltua jotain ylimääräistä. Eilen sorruin jopa syömään oikein aterian vielä illalla. Ei takuulla ollut nälästä johtuvaa murkinointia, vaan ihan tyhjän ajan täytettä ja stressin poistoa. Typerää toimintaa, sillä siitäkös stressi vaan lisääntyy, että antaa itsellensä periksi ja sortuu siihen, josta juuri yrittää epätoivoisesti eroon.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Puoli tuntia päivässä



TIESITKÖ ETTÄ..?


Jo puolen tunnin reipas kävely päivässä on -10 kg vuodessa.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Se iänikuinen kolmio


Ruokaympyrät ja ravintokolmiot, samoin kuin lautasmallit ovat tulleet jokaiselle laihduttajalle jossain vaiheessa tutuiksi, mutta tässä se nyt taas tulee. Iänikuinen, mutta ah niin tarpeellinen ravintokolmio!



Tämän mukaan kun ateriansa valitsee joka päivä, niin tasapaino pitäisi olla kunnossa.

Vastustusta


Olen tänään jo selvinnyt kauppareissusta ostamatta pullaa, karkkia, suklaata tai muuta ylimääräistä vyötärölle kertyvää. Sen lisäksi naapuri tarjosi päiväkahvit, mutta sanoin kohteliaasti "Kiitos ei" pullalle, jota tarjottiin. Ruoaksi tein kyllä pastaa, joka ei ehkä ihan sitä parhaiten sulavaa ruokaa ole, mutta maltoin sentään olla ottamatta sitä tavallista kukkulautasellista ja mikä parhainta, tyydyin ensimmäiseen satsiin, enkä rynnännyt hakemaan lempiherkkuani enää lisää, kuten niin usein on käynyt pastaa ja tomaatti-jauhelihakastiketta tehtyäni.


Lueskelin samalla vanhoja säästämiäni Painonvartijat -lehtiä ja pengoin esille myös Points Plus -kansioni, jonka avulla aikanaan pudotin lähes 20 kiloa. Luulisi, että on helppoa syödä oikein, kun TIETÄÄ miten se tapahtuu, mutta pelkkä tieto ei kiloja pudota. Itsekuria ja annoskokojen seurantaa tarvitaan, että tuloksia alkaa syntyä. Ehkä vanhat vihkoseni ja päiväkirjasysteemi auttaa taas alkuun. Kunhan vain tulisi tunnollisesti niitä käytettyä.


Eniten huolestuttaa se, että kaikkein stressittömin aika ei ole juuri nyt meneillään, mutta vielä minä kaivan sen vanhan päättäväisen ihmisen tuolta masennuksen alhosta ja näytän ennen kaikkea itselleni, että minusta on edelleen hallitsemaan elämääni. Jo päätöksen tekeminen kirkastaa kummasti päivää!


Aloitus



Valitsin lauantaiaamut puntarissa käyntiin, sillä silloin ei ole kiire minnekään ja on aikaa keskittyä punnituksen lisäksi myös "päiväkirjanpitoon" ja blogipäivitykseen.


27.03.2010

Alkupaino:


77,2 kg.


Matkaa tavoitteeseen:


11,2 kg.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

BMI


Muutama vuosi sitten päätin, etten koskaan päästä painoa palaamaan samoihin lukemiin, mistä ne sain jo kerran pudotettua. KOSKAAN on kuitenkin vaikea sana. Sitä ei pitäisi ikinä sanoa, sillä ei KOSKAAN voi tietää, mitä elämä eteen heittää ja miten se yli mennään. Silloin ajattelin, että ei sellaista tilannetta enää tulekaan, että repsahtaisin mässäilemään tai lakkaisin välittämästä painostani. Nyt tiedän paremmin! Siispä on aloitettava jälleen kerran alusta - tai ainakin lähes alusta uudelleen. Tiedän mitä minun tulee tehdä, saadakseni painon putoamaan, mutta motivaation haku on se kaikkein merkittävin juttu ja alku on tunnetusti aina hankalin vaihe. Kun ideasta saa kiinni ja pari ensimmäistä viikkoa on takana, on jo huomattavasti helpompi jatkaa ja saavutettu tulos tsemppaa jatkamaan hyvin alkanutta matkaa.


Onneksi kylmä, pitkä ja synkkä talvi alkaa olla takanapäin, sillä keväisin minulla riittää ihan toisella tavalla energiaa, kuin syyssynkeinä tai talvikylminä kuukausina. Ehkä tämän blogin aloittaminen ja siihen vuodattaminen antaa kaivattua lisäpotkua tavoitteeseen pääsemiseksi.


Heti kättelyssä laskin BMI:n eli painoindeksin. Siitä on hyvä pitää kirjaa. Sen lisäksi rakennan taulukon, jonka avulla seuraan painokäyrän LASKUA! (Positiivisuus kannattaa ja huumoria pitää löytyä, että jaksaa!)


BMI 26.3.2010 29,0